Eeva Tenhusen vuonna 1964 ilmestynyt dekkari Mustat kalat on yksi suomalaisen dekkarikirjallisuuden klassikoita ja aivan ansaitusti. Olen lukenut teoksen muutamaan kertaan, viimeksi osin tätä Nonon sarjaa varten. Ja kyllä vain, edelleen se on mitä mainioin perinteisen palapelidekkarin edustaja.

Dekkari sijoittuu kesäiseen Olavinlinnaan, Savonlinna muuten on sivuosassa. Linnan oppaat, arkeologisiin kaivauksiin osallistuvat tutkijat ja muut henkilökunnan jäsenet ovat romaanin keskeisin henkilökaarti. Romaanin kertoja Liisa Rautasalo saapuu Savonlinnaan myöhemmin kuin muut. Jo heti työpestinsä aluksi hän huomaa, että vanhassa ystäväpiirissä ei kaikki ole niin kuin ennen. Outoa kireyttä ilmapiiriin tuo kaunis miesmagneetti Kirsti, jota Liisa ei entuudestaan tunne. Heinäkuun ukkosten aikaan Liisa tekee opaskierroksellaan karmaisevan löydön. Yksi oppaista löytyy murhattuna linnan Kummitusalista.

Tenhunen kehii tarinaa viattoman ja hyväuskoisen Liisan näkökulmasta. Omassa lajityypissään tarina on uskottava ja mukavasti hyrisevä huumori tuo sujuvasti kirjoitettuun dekkariin hieman lisäpotkua.

 

                            

 

Liisa Rautasalo ja komisario Martti Halla esiintyvät suurimmassa osassa Tenhusen myöhempiäkin dekkareita. Sarjassa toinen osa on Keisari seisoo palatsissaan (1971), jossa Liisa yrittää tehdä gradua kymmenen vuotta aiemmin kuolleesta ylistetystä kirjailijasta Erik Brenneristä, joka on Liisan kihlatun Karin isoisä. Liisa saa kutsun tehdä tutkimusta Brennereiden sukutalossa, mutta heti alusta lähtien kaikki alkaa mennä vinoon. Kari jää tutkimustensa pariin eikä Erik Brennerin leskeä lukuunottamatta kukaan tunnu haluavan Liisaa paikalle - varsinkaan kun hän alkaa tehdä kiusallisia kysymyksiä puoli vuotta aiemmin kuolleesta Brennerin miniästä.

Koulumaailmaan sijoittuva Nuku hyvin Punahilkka (1973) on yksi Tenhusen parhaimmista dekkareista. Nuori äidinkielen opettaja Ulla saa epäpätevänä sijaisuuden syrjäkylän koululta. Paikanpäällä hän huomaa, että koulun rehtori, avarasydäminen Tuomas on antanut monille muillekin elämän kolhimille opettajille uuden mahdollisuuden palkkaamalla nämä kouluunsa. Ulla ajautuu Tuomaksen taikapiiriin, mutta huomaa pian olevansa jonkun muunkin kiinnostuksen kohde.

Teos kuvaa kiinnostavasti 1960-luvun asenteita ja koulumaailmaa. Jo alussa mainitaan, että tapahtumat sijoittuvat kahdeksan vuotta aiempaan aikaan. Laskeskelin (sikäli kuin tällaisia laskelmia fiktiivisissä teoksissa voi tehdä), että teoksessa kuvataan 1960-luvun alkupuolta, korkeintaan puoltaväliä. Tämä kannattaa pitää mielessä, asenteet esimerkiksi homoseksuaalisuutta kohtaan poikkeavat kovasti nykyasenteista.

Nämä kolme teosta olen lukenut nyt uudestaan ja edelleenkin arvostan Tenhusen kykyä kirjoittaa sujuvia dekkaritarinoita. Äidinkielenopettaja hallitsee kielen ja 1960-luvun ajankuva kirjallisuusviitteineen tuo mukaan mukavaa patinaa, mutta ei todellakaan tunkkaisuutta. Kesän kuluessa ajattelin lukea muutkin Tenhusen dekkarit ihan vain palauttaakseni mieleen ovatko ne näiden alkupuolen teosten veroisia.

- Tuima

 Eeva Tenhusen Rakas perhe Hömpän helmissä