©SusuPetal

1. Tervehdys, SusuPetal! Olet yksi Blogistanian kuuluisimpia ja luetuimpia tekstintekijöitä. Tyylisi on tinkimättömän realistinen, voisi jopa sanoa yltiörealistinen. En varmaan ollut ainoa, joka syyskuussa 2006 ällistyi, kun uusi blogisi alkoi ilmestyä. Runoja lapsille ja lapsenmielisille kertova RunoSaari on kaukana SusuPetal-blogin maailmasta, tuntuu ettei olla ihan samalla mantereellakaan. Blogin ensimmäisen runon nimi Sateenkaari kertoo minusta jotain tuotantosi monimuotoisuudesta. Mistä innostus lastenrunouteen?

Kuuluisimpia? Luetuimpia? Ohhoh. Tuosta voisi kyllä keskustella, mutta olkoon.
Sanat ovat aina kiehtoneet minua, sanojen monimerkityksellisyys, sanojen etymologia, sanojen tunnelataukset. Rytmi merkitsee myös paljon minulle. Loruttelu on sanoittamista ja rytmittämistä parhaimmillaan. Pidän myös riimeistä ja ne sopivat ehkä paremmin lasten runoihin kuin muuhun lyriikkaan. Itse riimittelin lapsena paljon, ehkä se innostus lähtee alun perin sieltä.
Lapset pitävät loruista ja runoista. Lorun voi kokea kokonaisvaltaisesti, sen tahdissa voi tanssia, hyppiä, ilmehtiä, sitä ei tarvitse vain kuunnella. Riimillisyys myös houkuttelee lapsia luomaan omia runoja ja kaikkein hulvattomimmat riimitykset, jotka olen kuullut, ovat lasten suusta. Lapset eivät pahemmin nikottele tyyliseikkojen takia, eivät laita muotoa sisällön edelle. Varmaan siksikin pidän runojen kirjoittamisesta lapsille.


2. Lastenrunojesi maailma on vilpittömän lämmin ja usein lapsen näkökulmasta asioita tarkasteleva. Oletko tarkoittanut runosi ensisijaisesti lapsille vai nimenomaan meille lapsenmielisille aikuisille?

Osa RunoSaaren runoista syntyi vuosia sitten ja ne oli kirjoitettu nimenomaan lapsille. Blogin alkuosa on enimmäkseen näitä runoja. Myöhemmin runojen kohderyhmä muuttui, sillä ajattelin, että suurin osa blogia lukevista on kuitenkin aikuisia. Halusin aikuisten lukevan runoja maailmasta, jossa lapsi elää onnellisena. Halusin myös kertoa, että sen onnen syntymiseen ei tarvita mitään suurta – ei retkeä teemapuistoon, ei vauvakinoa, ei kasvomaalausta Prisman avajaisissa. Aikuiset tarvitsevat tuollaisia juttuja, sillä aikuiset pitkästyvät niin kovin helposti. Lapselle riittää onneen se, että vanhemmat istuutuvat sohvan sijasta lattialle rakentamaan legoja lapsen kanssa.
Nykyään en enää ajattele, kenelle kirjoitan, onko lukija lapsi vai aikuinen. Minä vain kirjoitan.


3. Runosi saavat hyvälle mielelle. Arjen kiemuroissa niissä on jotakin lohduttavaa. Kuinka tarkoituksellisesti olet sulkenut realismin RunoSaaren runoista pois?

Suurin osa runoista on kuitenkin totta, todellisesta elämästä, joukossahan on runoja hyvinkin arkisista tapahtumista. Siinä mielessä runot ovat realistisia, olen vain jättänyt kolikon toisen puolen pois.
Ihan tarkoituksella runoista ei löydy ikävää, ei ahdistusta, ei pettymyksiä, ei vihaa. Noita tunteita saan käsitellä ihan riittävästi SusuPetal-blogissa, RunoSaari on seesteinen paikka.


4. Joskus runoistasi löytyy myös hieman synkempiä sävyjä, mutta silloinkin lapsenomainen näkökulma tuo niihin pehmeyttä ja hiljaista huumoria, kuten esimerkiksi runossa Kaamos. Siinä olet todella päästänyt fiktiivisen SusuPetalin kaamoskammon esille.

Hahhah, kaamoskammo on todellakin kuvaava sana. Pelkäänpä, ettei ainoastaan fiktiivinen SusuPetal kärsi tuosta kammosta vaan myös Susua kirjoittava reaalihenkilö.
Totta, vihaan syksyä ja talvea, niin kuin varmaan kaikki, jotka blogejani lukevat, tietävätkin (olen hokenut asiaa todellakin kyllästymiseen asti niin töissäni kuin kommenteissakin). Yhtä varmasti kuin sade tulee syksyllä, tulee apeus ja siksi kammoan näitä kahta vuodenaikaa. Talven ns. valoisuus, jota myös lumeksi kutsutaan, ei nostata mielialaa laisinkaan. En tee mitään lumella, en hiihdä, en luistele, en heitä lumipalloja. Liukastelen vain ja olen mustelmilla. Kolhiintunut ja alakuloinen.
Minun pitäisi nukkua talviunet niin kuin Muumit nukkuvat. Ainoa oikea tapa suhtautua kaamokseen.


5. RunoSaaren runot ovat yleensä lyhyitä ja tiukasti riimiteltyjä. Miksi näin?

Kun kirjoitan verkkoon, kirjoitan lyhyitä tekstejä, oli se sitten runoa tai proosaa. Runo pitää olla luettavissa niin, ettei sitä tarvitse skrollata alaspäin näytöllä. Tämä johtuu ihan siitä, että en itse jaksa lukea kovin pitkiä tekstejä näytöltä.
Hmm, tiukka riimitys, mitäköhän se tarkoittaa? Ei kai riimitys voi olla löysää...? Pidän napakkuudesta, joskus se on yksinkertaista, välillä tehokasta.


  
   @SusuPetal

6. Luetko paljon lastenrunoutta? Onko sinulla omia suosikkeja tai esikuvia?

Aika vähän tulee luettua nykyään lastenrunoutta. Ylipäänsä tulee luettua vähän, koska pitää päivittää omia blogeja…
Kirsi Kunnas jaksaa viehättää aina. Jukka Virtasen riimit ovat riemastuttavia. Ilpo Tiihosessa on tyyliä. Heitä olen lukenut, mutta en osaa sanoa, ovatko he esikuviani. Nonsense-loruttelusta pidän, mutta itse en ole juurikaan hölynpölyä kirjoittanut. Ainakaan tietoisesti, heh.


7. Joskus poimit esikuvasi reaalimaailmasta, kuten epäilen käyneen vinkeässä runossa Miina ja minä. Onko runojesi taustalla usein todellisia tapahtumia?

Aika moni runoista itse asiassa pohjautuu todellisiin tapahtumiin. Arki on ehtymätön inspiraation lähde. Oikeastaan mitään ei tarvitse keksiä itse, riittää, että katsoo ja kuuntelee.
"Miina ja minä" kertoo todellakin Miina Äkkijyrkästä ja hänen lehmästään. Aloin miettiä, miltä tuntuisi olla lehmä, joka maidon tuottamisen lisäksi on muusa. Kaksi hyvin tärkeää tointa. Ja halusin myös kirjoittaa lehmästä, Miinasta on jo niin paljon lehtijuttuja, suotakoon lehmällekin palstatilaa.


8. Kumpi kirjoitustyyli on sinulle läheisempi tai rakkaampi, SusuPetal vai RunoSaari?

SusuPetal-blogi on läheisempi, varmaan siksi, että SusuPetalin maailma on kaikesta angstauksestaan huolimatta kuitenkin monivivahteisempi (onhan sielläkin välillä onnea ja iloa!). RunoSaari on selvästikin Utopia ja ehkä on parempi, ettei sellainen paikka ole liian läheinen, sillä silloin kieltäisi jotain olevaa, olisi sokeasti positiivinen. Parempi elää tässä ja nyt.

  
  
   @SusuPetal


9. Lastenrunoblogiksi RunoSaaressa on tyylikäs ja neutraalinvärinen kuvitus. Sanojen ja riimien iloisuus ja värikkyys ei ole siirtynyt kuviin. Synkkätekstisempi SusuPetal-blogi on kuviltaan paljon värikkäämpi. Miksi näin?

Hmm, onpa vaikea kysymys, enpä ole tuota koskaan miettinyt. Luulen, että SusuPetal-blogi tarvitsee vähän värikkäämpiä kuvia – muutenhan se olisi liian ankea paikka lukijoiden tulla, teksteissäkin on jo kestämistä.
RunoSaareen halusin erilaisen kuvituksen kuin SusuPetaliin, koska ne ovat kaksi eri blogia ja niiden pitää erottautua heti, muutenkin kuin bannerin puolesta. RunoSaaressa olisi varmaan värikkäämpi kuvitus, jos osaisin piirtää. Olen kuitenkin aika onneton piirtäjä, eikä pelkkä visioni riittänyt kuvien toteuttamiseen sellaisena kuin halusin. Siksi RunoSaaressa on pelkistetympi kuvitus. Kykyjeni mukaan.


10. RunoSaarikin osallistuu liki joka kerta Runotorstaihin. Miten onnistut käsittelemään annettua haastetta niin eri näkökulmista SusuPetalissa ja RunoSaaressa? Innoittavatko nämä kaksi blogiasi lainkaan toisiaan?

SusuPetal-blogi innoittaa RunoSaarta, sillä joskus, kirjoitettuani Runotorstairunon SusuPetaliin (eli jotain synkkää ja ikävää yleensä), olen enemmän kuin onnellinen ja huojentunut päästessäni kirjoittamaan RunoSaareen torstairunoa. RunoSaari terapoi minut saman tien.
Toisin päin homma ei juurikaan toimi: RunoSaaresta ei löydy inspiraatiota SusuPetaliin.
Runotorstai on kyllä ollut hyvä innoittaja RunoSaaren runoille. Yleensäkin tykkään kirjoittaa annetuista aiheista dead linea noudattaen, olen sillä tavalla outo…


11. Sinulta sujuu realistinen novellistiikka, synkät runot, pakinat, eroottiset hömppänovellit ja iloiset runotukset. Koska saamme iloksemme myös Susun satuja?

Ette koskaan…se on kyllä melkein lupaus. Kielteinen vastaus johtuu siitä (nyt tulee henkilökohtainen tunnustus!), etten niin pidä saduista. Lapsena kyllä luin satuja ja paljon, mutta nykyään en vaan pysty lukemaan satuja. Mistä tämä johtuu, en tiedä, mutta jostain syystä se vaan on niin.
Ehkä olen vain niin realistisuuden kyllästämä, etten usko satuihin, enkä pysty niitä kirjoittamaan, eikä minulla ole tarvetta paeta satuihin. Ehkä olen vähän tylsä. Ehkä mielikuvitukseni ei riitä.


12. Haluaisitko vielä haastattelun lopuksi lähettää runoterveisiä innokkaille lukijoillesi?




SusuPetal verkossa:

SusuPetal
SusuPetal - kuva ja sana
SusuPetal - RunoSaari
SusuPetal in English
SusuPetal på svenska
SusuPetal goes video
SusuPetalin kotisivut


- Kysymykset laati Tuima